keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Yllättävä kohtaaminen

Tänään Dallu kohtasi lenkillä pikkuisen juuri ja juuri kävelemään oppineen tyttösen isänsä kanssa. Kohtaaminen oli miniän kertoman mukaan yllätys kun molemmat osapuolet osuivat yhteen pysäköidyn auton takaa. Dallun tervehdys oli hellä ja huomaavainen. Se hillitsi villin luontonsa ja jätti hyppelyvaiheen tervehdyksestä väliin. Sen sijaan se nuoli tytön kädet varovaisen iloisesti ja kohtaamisesta jäi hyvä maku suuhun - ainakin Dallulle, eikä isän ja pikkuisen tarvinnut kauhistua "vaarallisen" Amstaffin yllättävää kohtaamista iltakävelyllään.


Moni haluaisi nähdä Amstaffit häkitettyinä


Muitakin mielipiteitä onneksi maailmaan mahtuu!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Tähystystornin siirto

Koirilla on meidän huushollissa muutama lempipaikka, jossa ne tapaavat ihmetellä maailman menoa. Ehdoton ykkönen on tietenkin makuuhuoneen 240cm leveä sänky, jossa koko lauma nukkuu. Siis kaksi aikuista ja kaksi koiraa. Leveyttä on ylellisesti, mutta kapeampi versio johti yöllisiin kolotuksiin ja puutumisiin kun kaikki yrittivät asettautua levollisiin, itselle ominaisiin nukkuma-asentoihin. Niinpä oli hankittava 2 x 120cm sängyt! Se on koirien rauhan saareke ja sieltä ne myös näkevät keittiöön, jossa yleensä kaikki oleellinen tapahtuu. Ruuan valmistus, kotityöt, työtyöt läppärillä ja visiitille poikkeavien kestitys eli kaffetus. Toinen lempipaikka on eteisen rahi, josta näkee etupihalle ja josta käsin pystyy myös tekemään ruumiintarkastuksen kaikille ovista saapuville. Kolmas ehdoton suosikkipaikka on tähystystorni eli olohuoneen ikkunan edessä oleva nojatuoli, josta näkee kadulle ja kotiportille esteettä. Siinä koirat tähyilevät silloin kun muu lauma lähtee omille teilleen ja toisaalta myös silloin kun ne kuulevat rapinaa pihatieltä tai kuulevat oman auton äänen lähestyvän. Diolla on myös tapana nukkua tähystystornissa. Nyt on kuitenkin tullut aika sanoa hyvästit tuolle koirille niin rakkaaksi käyneelle tähystyspaikalle, sillä se siirtyy uuteen kotiin parin kilometrin päähän viikon kuluttua. Tilalle saapuu sitten uusi ja entistä ehompi istumapaikka eli soffa, joka tähystystornistakin tarvittaessa käy.


Tähystäjät asemissaan

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kuntoutumista

Dio on kyllä hyötynyt todella paljon tästä rakentamastamme "koiratarhasta". Kaksimetriset aidat kiertävät lähestulkoon koko tontin ja se on siis palauttanut koirille mahdollisuuden kirmailla pihamaalla vapaasti aamusta iltaan. Aiempina kesinä Dio on ollut kytkettynä juoksuvaijeriin tai sitten olemme pitäneet sitä pitkässä liinassa. Ajoittaiset yöpissatukset tehtiin nekin remmissä ja se oli kovaa hommaa aamuyön tunteina kun silmä ei tahtonut pysyä auki sitten millään. Pakkasilla se oli erityisen ankeaa kun yöpaidassa ja villasukissa sai taiteilla lumen keskellä pihan perälle koiran perässä - hrrrrr! Diollehan alkoi muodostua paha tapa karkailla milloin minkäkin asian perään. Toisten koirien, jänisten, kissojen, oravien jne. Ja sen lähtönopeus oli tähtitieteellinen. Dallas otti Diosta tietenkin mallia ja kun ne molemmat sitten yhtenä aamuna säntäsivät naapurin pihan poikki avaraan maailmaan, laitoimme karkailulle pisteen ja päätimme siltä seisomalta ostaa nuo aitaelementit. Niiden hyöty on ollut - ei pelkästään karkailun loppuminen - vaan myös se, että Dio saa juosta ja temmeltää Dallun kanssa päivät pitkät vapaana, mikä puolestaan on vahvistanut sen takapään lihaksia eikä ontumaa ole ilmennyt kevään jälkeen lainkaan. Muutenkin Diosta näkee tuon vahvistumisen. On liikuttavaa nähdä, miten se aamupisuillaan nousee tanakasti heikomman vasemman jalkansa varaan ja nostaa oikean jalan korkealle ilmaan. Aiemmin vasen ei jaksanut kantaa edes silloin kun pestiin tassuja vuorotellen. Liike on lääke niin ihmisille kuin eläimille. Uskottava se on!


Liike on lääkettä Diolle


Tämä satsi on aivan elinehto 


Eipä unohdeta lepoakaan

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannusmetsä

Juhannus on mennyt kyllä viimaisissa merkeissä. Kävelylenkkejä se ei ole kylläkään estänyt ja olemmekin Dallun kanssa paenneet sadetta ja tuulta jälleen metsän suojiin. Sateella metsä tuoksuu aivan erityiseltä ja pilliheinät maistuvat Dallulle aivan erityisen hyvin siitä päätellen, että se jaksaisi laiduntaa vaikka kuinka kauan. Ehkä se saa märällä ruoholla sammutettua myös janoaan. Vaikka lämmöstä ei ole tietoakaan, kesä on aina kesä. Koirat eivät valita, joten miksi meidän ihmistenkään pitäisi. Toppatakit ovat edelleen olemassa, samoin pipot ja hanskat. Nyt niille on käyttöä. Ainoa lämmin paikka kotoa löytyy kasvihuoneesta, jossa vastaan tulvahtaa lämmin ja huumaava tomaatintaimien ja basilikan tuoksu. Sinne sulloudumme usein koirien kanssa puuhailemaan.


Luonto näyttää kauneutensa


Ja Dallu harventaa metsätähtiä


Arkihuolet unohtuvat samoillessa

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kadonnut lääkäriasema

Eilen ajoin ennen työpäivän alkua ostamaan Diolle Doilsin öljyä tutulta eläinlääkäriasemalta ja ihmetys oli suuri kun koko asema oli kadonnut kuin tuhka tuuleen! Kurkistelin ikkunoista sisälle ja uskottava se oli, koko sisustus oli kadonnut. Lopulta huomasin ovessa pikkuisen kartan, johon oli merkitty aseman uusi sijainti. Joidenkin asioiden muuttuminen vain järkyttää tasapainoa. Nyt on orientoiduttava uuteen asemaan. Entinen kun oli pieni ja kodikas paikka. Pikkulinnut ehtivät visertää työpäivän aikana, että uusi asema on valtava. Tänään siis uusi yritys öljykaupoille.

Dallasin juoksu jatkuu vielä ja tiputteluakin on edelleen hieman. Nyt on kuitenkin sulhasen metsästys kuumimmillaan. Diostakin on taas sukeutunut esiin ihan toisenlainen uros. Vaikka se on menettänyt isyysedellytykset jo kauan sitten, ei se ihan kaikkea sentään ole unohtanut. Olisi täällä aikamoinen meno jos Dio olisi vielä entisensä. Luulen, että se rouhisi itsensä seinien läpi Dallun luokse. Nytkin tekee tiukkaa keksiä muuta tekemistä kuin Dallun perässä juoksemista. Tosin Dio ei ole ainoa. Kulmakunnan poikakoirat kun ulvovat öisin nekin Dallun inspiroimina. Ja naapurit kiittää...



Rakastavaiset



lauantai 7. kesäkuuta 2014

Juoksuviikot 7.6.14

Taas on koittanut se aika vuodesta kun Dallas on juoksulla. Se tietää vimmaista lattialuutun heilutusta ja tiheää lakanoiden vaihtoa. Dallasilla ei juoksusuojahousut kauaa jalassa pysy, joten luomuna mennään ja väistellään lattialle syntyviä veritippapolkuja. Tiputtelu Dallasilla kestää yleensä viikon, joten pikkuhiljaa ollaan jo siirtymässä villiin poikaystävänmetsästysvaiheeseen. Juoksu tulee Dallasilla hyvin tarkasti puolen vuoden välein ja pikapuoliin pitäisi selvitä, haluaako kasvattaja sen pennuttaa vaiko ei. Oma toiveeni on, että Dallua ei käytetä jalostukseen, mutta jo ihan perheenkin sisällä on erilaisia näkökantoja asiaan. Voihan tuosta terveydellistä hyötyä Dallulle olla, mutta mieluiten sen kuitenkin steriloisin ja päästäisin elelemään rauhallista sinkkuelämää. Toisaalta - onhan äitiys ihana asia, Dallu voisi olla aika soma ja topakka emo pikkuisille!


Minustako äiti?

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Terve poika 4.6.14

Dion hiiva on pysynyt edelleen poissa ja muutenkin Dion yleisvointi ja mieliala on kohentunut valtavasti. Turkki kiiltää, tassunpohjat ovat sileät entisen karheuden sijaan, vatsa toimii hyvin, ruokahalua riittää sopivasti, kyynärpäitten kuivuus ja karheus ovat nekin poissa. Tassuvälit ovat terveet, samoin korvat. Dio jaksaa taas riehua kuin pentukoira. Häntä heiluu villisti ja korvat ovat valppaasti pystyssä. En olisi millään uskonut, että ruokavaliolla voi oikeasti olla niin iso merkitys, että hiiva on todellakin kukistettavissa. Huonot hiilarit ja sokerimössöt ovat alkaneet kadota myös omasta ruokavaliosta. Pelkkä ajatus siitä, mitä ne suolistossa saavat aikaan, kauhistuttaa.

Parimetriset aidat talon ympärillä ovat aivan loistojuttu. Koirat juoksevat tonttia ympäri valtavalla vauhdilla ja Dion lihakset ovat alkaneetkin pikkuhiljaa vahvistua. Vasemman takajalan ontumaa ei ole ollut aikoihin. Poika on siis varsin terve ja touhukas. Helteiden tultua täytimme koirille lasten kahluualtaan ja se onkin nyt niiden lempimesta. Lenkin jälkeen otamme portilla kaulapannat pois ja käskemme koirat uimaan. Ne juoksevat hirveää vauhtia suoraan altaalle ja hyppäävät sinne niin, että vesi roiskuu. Voisi tuo isokin allas olla meillä aikamoinen menestys. Sellaiseen pitää kuitenkin lisätä klooria ja siinä mielessä yhdistelmä allas ja koirat ei vain toimi. Nyt on luvassa taas hellejakso, joten altaalle on käyttöä.



Altaan täyttymistä ihmettelemässä