Dion hiiva on pysynyt edelleen poissa ja muutenkin Dion yleisvointi ja mieliala on kohentunut valtavasti. Turkki kiiltää, tassunpohjat ovat sileät entisen karheuden sijaan, vatsa toimii hyvin, ruokahalua riittää sopivasti, kyynärpäitten kuivuus ja karheus ovat nekin poissa. Tassuvälit ovat terveet, samoin korvat. Dio jaksaa taas riehua kuin pentukoira. Häntä heiluu villisti ja korvat ovat valppaasti pystyssä. En olisi millään uskonut, että ruokavaliolla voi oikeasti olla niin iso merkitys, että hiiva on todellakin kukistettavissa. Huonot hiilarit ja sokerimössöt ovat alkaneet kadota myös omasta ruokavaliosta. Pelkkä ajatus siitä, mitä ne suolistossa saavat aikaan, kauhistuttaa.
Parimetriset aidat talon ympärillä ovat aivan loistojuttu. Koirat juoksevat tonttia ympäri valtavalla vauhdilla ja Dion lihakset ovat alkaneetkin pikkuhiljaa vahvistua. Vasemman takajalan ontumaa ei ole ollut aikoihin. Poika on siis varsin terve ja touhukas. Helteiden tultua täytimme koirille lasten kahluualtaan ja se onkin nyt niiden lempimesta. Lenkin jälkeen otamme portilla kaulapannat pois ja käskemme koirat uimaan. Ne juoksevat hirveää vauhtia suoraan altaalle ja hyppäävät sinne niin, että vesi roiskuu. Voisi tuo isokin allas olla meillä aikamoinen menestys. Sellaiseen pitää kuitenkin lisätä klooria ja siinä mielessä yhdistelmä allas ja koirat ei vain toimi. Nyt on luvassa taas hellejakso, joten altaalle on käyttöä.
Altaan täyttymistä ihmettelemässä