Juhannusmetsä

Juhannus on mennyt kyllä viimaisissa merkeissä. Kävelylenkkejä se ei ole kylläkään estänyt ja olemmekin Dallun kanssa paenneet sadetta ja tuulta jälleen metsän suojiin. Sateella metsä tuoksuu aivan erityiseltä ja pilliheinät maistuvat Dallulle aivan erityisen hyvin siitä päätellen, että se jaksaisi laiduntaa vaikka kuinka kauan. Ehkä se saa märällä ruoholla sammutettua myös janoaan. Vaikka lämmöstä ei ole tietoakaan, kesä on aina kesä. Koirat eivät valita, joten miksi meidän ihmistenkään pitäisi. Toppatakit ovat edelleen olemassa, samoin pipot ja hanskat. Nyt niille on käyttöä. Ainoa lämmin paikka kotoa löytyy kasvihuoneesta, jossa vastaan tulvahtaa lämmin ja huumaava tomaatintaimien ja basilikan tuoksu. Sinne sulloudumme usein koirien kanssa puuhailemaan.

Luonto näyttää kauneutensa

Ja Dallu harventaa metsätähtiä

Arkihuolet unohtuvat samoillessa