sunnuntai 17. elokuuta 2014

Järvessä yhä vielä

Syyskuu häämöttää ja yhä vain koirat uivat kuin viimeistä päivää. Päivittäin on päästävä polskimaan. Kesän kuluessa olen alkanut huomata, millä logiikalla koirat uivat keppien perään ja millä tuovat ne rannalle. Kepin nouto on tehtäväkokonaisuus, joka pitää malttaa katsoa loppuun saakka. Aiemmin pyrin ottamaan kepin koiran suusta heti sen saavuttaessa rannan, mutta nyt olen ymmärtänyt miten keppi tuodaan kärsivällisen heittäjän viereen. Noutaja tekee säännönmukaisesti saman manööverin rannalla. Kepin jättäminen samaan paikkaan suhteessa heittäjään ja heittäjän kiertäminen aina samalla tavoin. Sitten taas varovasti rantakivikosta veteen odottamaan. Luin jokin aika sitten surullisen tarinan Rottweilerista, joka hukkui kepinnoutoretkellään. Asiantuntijan arvio oli, että koira noutaa viettinsä ohjaamana vaikka jalat olisivat jo uupumuksen takia menossa alta. Olen ollut itse nykyisin tarkempi siinä, millaisia heittoja uinnin edetessä teen. Alussa heitot ovat pitempiä ja vähitellen niitä lyhennän, jotta voimia säästyy. Heittojen määrä on kuitenkin meidän koirille tärkeä, ei niinkään pituus. Lisäksi olen huomannut, että tuulisemmalla säällä aalto saattaa loiskahtaa etenkin Dallun korvaan ja silloin Dallu painaa veden valtaaman korvansa veden alle ja ui ikäänkuin kyljellään, toinen poski vedessä. Samalla se tuntuu menettävän suuntavaistonsa, alkaa pyöriä ympyrää tai uida poispäin rannasta. Olen itse aina valmiina menemään veteen sitä tarvittaessa hakemaan, mutta toistaiseksi se on kutsun avulla löytänyt oikean suunnan ja päässyt korvaansa ravistelemaan. Toinen vaaratekijä on liian iso keppi, jonka kuljettaminen on hankalaa. Koira ei keppiä jätä, joten joskus se saa saman pyörimisefektin aikaiseksi ja silloin menee vettä sekä korvaan että suuhun sillä seurauksella, että rannassa saa yökkiä ja pärskiä vettä minkä kerkiää. Toistaiseksi uimareissut ovat kuitenkin päättyneet onnellisesti. Ja niiden jälkeen uni maittaa!


Tyrskyjä päin


Diolta sujuu isommankin kepin nouto


Kymmeniä hakuja takana ja vielä mennään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti