Koipi jos toinenkin

Niinpä Dallasin sitten kävi, että toinenkin jalka meni leikkuuseen, kuten arvata saattoi. Näilläkin ristisiteen katkeamisilla siis kuukausi väliä kuten Diolla aikanaan. Dallas toipui molemmista operaatioista hienosti ja nyt on sitten tytöllä samanlaiset hienot titaanipolvet kuin Diollakin. Dallasilla on edessä vielä yksi isompi operaatio ja se on kohdunpoisto jossain vaiheessa. Tarpeeton härveli Dallulle, jolla pentuja ei teetetä ja kerran se on jo ollut vähän tulehtunutkin. Silloin selvittiin lääkekuurilla. 

Toipumispäivät 8, 9 ja 10

Toipuminen jatkuu hyvin. Haava on siisti ja vasta nyt Dallas on alkanut olla siitä jonkin verran kiinnostunut. Luulen, että haavan ompeleet alkavat vähitellen kiristää kun tapahtuu paranemista. Dallas kyllä tottelee hienosti kun sitä kieltää tai antaa muuta puuhasteltavaa. Yksin jätettäessä sille on laitettava kauluri, joka on kyllä aikamoinen tötterö sen päässä. Dallu ei osaa oikein tötterönsä kanssa muuta kuin ihmetellä. Se ei liiemmin pyristele siitä irti, vaan hämmentyneenä patsastelee paikoillaan.
Odotamme kovasti keskiviikkoa, ortopedin kontrollia ja ompeleiden poistoa. Sen jälkeen ei enää tarvitse Dallua samalla tavoin vahtia. Vain sen liikkumista ulkona ja hyppimistä sisätiloissa. Haavainfektion vaara on vihdoin ohi! Dio jaksaa Dallua ihmetellä ja eniten sillä on ihmettelemistä siinä, että ulkoilut tapahtuvat kokonaan erikseen. Koirat ovat tottuneet touhuamaan pihatarhassa kaksistaan ja nyt ne ovat vähän orpoja ulkona kumpainenkin. Sisällä ne sitten kaivautuvat toistensa kylkeen ja nukkuvat siinä autuasta koiranunta!

Tylsääääää!

Toipumispäivät 5, 6 ja 7

Dallas on jatkanut hyvin alkanutta toipumistaan hienosti. Haava näyttää hyvältä ja iho sen ympärillä alkaa rauhottua. Mustelmat alkavat häipyä ja turvotusta on iltaisin pikkuisen. Haavaa suihkuttelemme ahkerasti päivittäin ja siitä Dallas tuntuu tykkäävän. Metacamit jatkuvat ainakin aatonaaton tikkien poistoon ja ortopedikäyntiin saakka. Tammikuun lopulla pitäisi jo alkaa luutumista tapahtua ja voimme varailla ajan rtg-kuvaukseen. Ehkä kesällä jo jalka on aktiivisessa käytössä. Toivomme, että toinen eturistiside kestää ainakin heinäkuun lopulle jolloin vaihtuu vakuutuskausi. Silloin saamme toisen operaation vakuutuskorvaukset. Muutoin joka sentti menee omasta pussista!

Kelpo tikkaus

Venyttelyä keskipäivällä

Dallu jääkarhu

Toipumispäivät 3 ja 4

Eilinen oli siis järjestyksessä kolmas päivä leikkauksesta. Eilen poistimme haavasidoksen ja nilkan Fentanyl-kipulaastarin. Eilen myös saimme aloittaa haavan suihkutukset. Se tuntui Dallasista selvästi mukavalta, sillä Dallas antoi suihkutella sitä vaikka kuinka kauan. Pihakäynneillä Dallas tarvitsee saattajan, joka vahtii ettei se säntää oravan perään tai portille ohikulkijoille räksyttämään. Jalka ei saa nyt vääntyä ja livetä mihinkään suuntaan. Vointi Dallulla on kaikenkaikkiaan hyvä. Jalka on armottomilla mustelmilla, mutta muuten Dallukka antaa siihen koskea ja sitä taivutella (jumppa). Se pystyy hyvin nukkumaan jalan päällä eli oikealla kyljellään. Eteisen rahilta laskeutuessaan se ojentaa takajalat pitkäksi ja viivähtää rahin reunalla lonkkiaan venyttelemässä. Dallu nukkuu hyvin yönsä, se tekee tarpeensa kuten ennenkin ja on yhtä iloinen ja touhukas veitikka. Nyt sitä vain tarvitsee valvoa ja hillitä. Se kulkee portaat ulos ja sisään itsenäisesti ja osaa valuttaa itsensä rahilta ja soffalta alas. Varsinaisestihan se ei saisi olla lattiatasoa korkeammalla, mutta sen tekniikka on niin taitava ja voimat kolmessa muussa jalassa hyvät, että valvottuna se voi siirtyillä vähän enemmän kuin lääkäri määrää. Jalassa on ollut pikkuisen turvotusta nilkan kohdalla eli silloin kun Dallas on jalkeilla pitempään, nestettä laskeutuu hauskaksi pussiksi nilkan yläpuolelle. Se tuntuu hyllyvältä nestepussilta, pikkuiselta mansetilta koivessa. Makuulla se häviää. Olemme onnellisia hyvästä edistymisestä ja toivomme ettei mitään yllättäviä takapakkeja ilmaantuisi. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että Dallas ei jää hetkeksikään yksin. Sillä on koko ajan vierihoitaja. Yön ajaksi laitamme varmuuden vuoksi hopeasidoksen haavan päälle, jotta emme joudu käyttämään Dallasilla hankalaa kauluria. Kun Fentanyl-laastari on poissa, ei senkään joutumista Dallun suuhun tarvitse pelätä. Laastarin poisto ei ole tuntunut vaikuttavan kipuihin ja joka aamu kun Dallu makoilee vielä unisena petillä, saa se suuhunsa 1,5 tbl Metacam-kipulääkettä. Ehkäpä tuo pitää ylimääräiset säryt loitolla.

Pikku nestemansetti nilkan yläpuolella

Mustelmaa ja haavanreunaa

Kanankoipi

Marmoroitua koirankoipea

Toipumispäivät 1 ja 2

Dallukka toipuu hienosti. Verraten Dion operaatioihin, itsekin otamme nyt jotenkin rauhassa asiat, vanhasta tottumuksesta. Emme panikoi ja ennakoi katastrofeja. Lähinnä keskitymme havainnoimaan Dallun vointia ja rauhottamaan sen menoa minkä pystymme. Dio on hieno herrasmies Dallun seurassa ja kaikenlainen riehuminen on senkin osalta nyt poissa. Se vaistoaa, että Dallu ei ole ihan kunnossa. Dio nuuskii ja nuolee Dallua, muttei juuri muuta. Sängyt olemme erottaneet niin, että minä nukun makuuhuoneessa koiraporttien takana Dallun kanssa ja mies Dion kanssa olohuoneen puolella. Toipumisajaksi on arvioitu parisen kuukautta, jonka jälkeen jalkaa voisi jo käytellä suhteellisen huolettomasti. Kokonaistoipuminen olisi noin 4 kk. Diolla toipumiseen meni kyllä kokonainen vuosi, mutta sillähän leikattiin TTA:lla molemmat jalat parin kuukauden välein. Tikit poistetaan joulun väliviikolla, jolloin on myös ortopedin kontrolli. Samalle viikolle on ensimmäinen fysioterapiakäynti. 6-8 viikon kulutttua on kontrolliröntgen. Sitten alammekin jännittää toisen polven kestämistä. Ortopedi nimitti sitä aikapommiksi!
Dallukka nukkuu yönsä jo hyvin. Fentanyl-opiaattilaastari pitää kivut poissa ja sen lisäksi vielä Metacam-kipulääke suun kautta antaa apuja sekin. Dallas pystyy tekemään tarpeensa leikatun jalan kanssa hienosti ja tällä hetkellä liikunta on siis pihassa käyttöä lyhyellä hihnalla. Haava on siisti eikä jalassa näy juurikaan turvotusta. Huomenna poistamme opiaattilaastarin oikeasta nilkasta ja sitten on pärjättävä vain tuon Metacamin turvin. Samalla aloittelemme haavan päivittäiset suihkuttelut.

Suurin riesa tänään punottavat silmä

Dallasin TTA-leikkaus

Paljon on tässä välissä tapahtunut. Pikkuhiljaa päivittelen koirien sattumuksia ajan tasalle. Mutta nyt aloitan Dallas-neidistä. Viimeinen kirjoitus liittyi Dallasin varpaan koepalavastaukseen. Varvas on edelleen kunnossa, allergisia oireita neitokaisella on kuitenkin ja ne ovat lähinnä silmien ja anturoiden punotusta, nielun punotusta ja turvottelua, limakalvo-oireita suulaessa. Ruokavalio on nyt varsin kapea, oireita näyttää olevan silti. Todennäköisesti alamme näitä selvitellä verikokein kunhan sellaiselle on sopiva ajankohta. Syksyllä Dallas alkoi ontua oikeaa takajalkaansa. Ensin hoidimme sitä ihan tavallisena venähdyksenä levolla ja kipulääkekuurilla. Kun toipuminen ei lähtenyt käyntiin, osasimme aavistaa, että kyseessä saattaa olla polven ristisidevamma. Oireet muistuttivat niin erehdyttävästi Dion oireita muutaman vuoden takaa. Näin sitten olikin eli rtg-kuvaus paljasti ikävät uutiset. Huonoja uutisia tuli myös toisen polven ja lonkkien osalta. Dallas on eilen aamulla leikattu Hakametsässä. Halusimme Dallun samalle ortopedille, joka leikkasi Dion molemmat polvet. Hoitotulos on niissä ollut erinomainen. Dallun kanssa lähdetään nyt siis samalle kierrokselle. Tuttua huttua meille. Ortopedin mukaan 80%:lla ristisideleikatuista koirista toinenkin ristiside pettää. Että näin. Toisin kuin Diolla, Dallasilla on sentään vakuutus, josta osan kuluista saamme takaisin. Useampi tuhat silti jää maksettavaa itselle. Ettäpä näin. Pääasia toki, että saamme Dallukkamme kuntoon. Toivottavasti kesään mennessä kaikki on ohi.

Dallu matkalla operaatiosta kotiin

Haavalappu repsottaa, mutta opiaattilaastari nilkassa pysyy

Sahattu ja titaanivahvistettu sääriluu

Mokoma koipisidos vihdoin poissa

Tulokset

Vihdoin Dallun varpaan koepalavastaukset tulivat. Jo on niitä odotettu. Viimeiset päivät menivät aikamoisessa angstissa kun eläinlääkärin kanssa soitot menivät pahasti ristiin. Eilen kun lopulta sain klinikkaan yhteyden, ei hoitaja halunnut kertoa mitään vastauksista vaan totesi, että lääkäri soittaa huomenna ja kertoo tilanteen. Tietenkinhän tuollaisesta nyt huolestuu. Siis tilanne päällä. Ei siis voi olla muuta kuin jotain pahanlaatuista. Ja kun Dallu on ollut kesän mittaan jollain lailla vaisumpi ja väsähtäneempi, tottakai ensimmäiset arvaukset olivat ne pahimmanlaatuiset muutokset. Ahdistuksesta huolimatta päätin pitää kiinni arkirutiineista. Vaikeaa toki, mutta mihinkäs muuhunkaan sitä nojautuisi. Ja kun pahin hetki oli ehkäpä tänä aamuna ennen eläinlääkärin puhelua, päätin klo 9 kaivaa esiin joogamattoni kuten joka aamu on tapana. Päätin hoitaa kroppaani, jos vaikka se saisi palaamaan tähän hetkee kauhuskenaarioiden sijaan. Alkuvenytykset helpottivat niskojen kireyttä nopeasti ja kun sitten olin tehnyt muutamia asentoja, tuli puhelu. Kun kuulin hyvät uutiset, sen että ihomuutos ja patti ovat ns. hyperkeratoosia, joka viittaa kroonistuneeseen ihotulehdukseen ja immunologiseen syyhyn, herkesin itkemään eläinlääkärille koko angstini. Lopulta sain hoito-ohjeet jatkoon. 20.7. alkavalla viikolla aloitetaan verikokein selvittelemään millaisesta immunologisesta ongelmasta on kyse. Yksinkertaisin selitys on allergia, herkistyminen jollekin aineelle. Rakas Dallu siis on vain ja ainoastaan allergikko. Voi miten loistava uutinen se aamulla olikaan!

Dallu onnellisen tietämätömänä draamasta