Dallukka toipuu hienosti. Verraten Dion operaatioihin, itsekin otamme nyt jotenkin rauhassa asiat, vanhasta tottumuksesta. Emme panikoi ja ennakoi katastrofeja. Lähinnä keskitymme havainnoimaan Dallun vointia ja rauhottamaan sen menoa minkä pystymme. Dio on hieno herrasmies Dallun seurassa ja kaikenlainen riehuminen on senkin osalta nyt poissa. Se vaistoaa, että Dallu ei ole ihan kunnossa. Dio nuuskii ja nuolee Dallua, muttei juuri muuta. Sängyt olemme erottaneet niin, että minä nukun makuuhuoneessa koiraporttien takana Dallun kanssa ja mies Dion kanssa olohuoneen puolella. Toipumisajaksi on arvioitu parisen kuukautta, jonka jälkeen jalkaa voisi jo käytellä suhteellisen huolettomasti. Kokonaistoipuminen olisi noin 4 kk. Diolla toipumiseen meni kyllä kokonainen vuosi, mutta sillähän leikattiin TTA:lla molemmat jalat parin kuukauden välein. Tikit poistetaan joulun väliviikolla, jolloin on myös ortopedin kontrolli. Samalle viikolle on ensimmäinen fysioterapiakäynti. 6-8 viikon kulutttua on kontrolliröntgen. Sitten alammekin jännittää toisen polven kestämistä. Ortopedi nimitti sitä aikapommiksi!
Dallukka nukkuu yönsä jo hyvin. Fentanyl-opiaattilaastari pitää kivut poissa ja sen lisäksi vielä Metacam-kipulääke suun kautta antaa apuja sekin. Dallas pystyy tekemään tarpeensa leikatun jalan kanssa hienosti ja tällä hetkellä liikunta on siis pihassa käyttöä lyhyellä hihnalla. Haava on siisti eikä jalassa näy juurikaan turvotusta. Huomenna poistamme opiaattilaastarin oikeasta nilkasta ja sitten on pärjättävä vain tuon Metacamin turvin. Samalla aloittelemme haavan päivittäiset suihkuttelut.
Suurin riesa tänään punottavat silmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti