Pääsiäisen aika on ollut vertaansa vailla! Säät ovat hellineet ja metsässä on voinut tavoittaa kesän täyteläisen tuoksun. Toppatakit ovat vaihtuneet kevyisiin juoksutakkeihin ja tukevat vaelluskengät kesäisiin juoksulenkkareihin. Ensimmäiset perhoset ja mehiläiset tekevät tiedustelulentojaan ja koirat pääsevät "uimaan" jäistään luopuneisiin ojiin ja puroihin. Voi sitä kuran määrää, mutta niin kauan kuin pesuvati riittää puhdistusoperaatioon - miksipä ei? Tänään juoksin Dallun kanssa pururadan uusilla puruilla ja vauhti oli kova. Pehmeä alusta tuntuu varmasti vielä mukavammalta koiran polkuanturoiden alla ja houkuttaa sprintteihin. Metsässä samoilu on tutkitusti terveellistä ja eipä käy kiistäminen. Kun vielä muistaa siellä vaeltaessaan olla läsnä hetkessä, kokea sen mitä on, on mielenrauha taattu. Tästä voi vilkaista tutkimustietoa
http://www.metla.fi/tiedotteet/2011/2011-05-26-luonnosta-terveytta.htm
ja tästä tutustua oivaan tietoisen läsnäolon taitoon
http://www.oivamieli.fi/tietoinen_mieli_intro.php
Kyllä. Siellä entropian keskellä keikkuu sitruunaperhonen!
Löytäisinkö viime kesän jos oikein nuuhkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti