Ulkoilmaelämää

Koirilla on ollut pitkästä aikaa mahdollisuus hyppiä ja pyöriä ja kahlata lumessa kainaloitaan myöten. Jostain syystä se tuntuu todella mieluisalta leikiltä. Koirat ovat tietenkin vahvoja eivätkä pienistä valita. Vaikka ohut turkki ei juuri kylmältä suojaa, se ei menoa haittaa. Huvittavaa on seurata kun koirat työntävät kuononsa syvälle lumeen jotain nuuskiakseen. Samalla ne sitten vetävät kevyttä pakkaslunta nenäänsä ja saavat aikamoisen aivastus- ja yskänkohtauksen. Mutta ilmeisesti sekään ei kovin paljon haittaa, koska tekevät sitä tämän tästä. Kun ne sitten saavat ulkoilusta tarpeekseen, kipittävät ne vauhdilla sisälle ja kaivautuvat huopiin. Nykyisin ne viihtyvät vierekkäin naapurin lahjoittamalla isolla koiranpedillä ja kaluavat kumpikin omaa puruluutaan. Hetkittäin Dallas malttaa jättää Dion luun rauhaan ja keskittyä omaansa. Kai sekin alkaa pomottelustaan tasoittua aikuistumisen myötä. Koiranelämä on kyllä aika huoletonta. Päivärytmi on aina samanlainen ja kun se toteutuu, ovat koirat tyytyväisiä. Kaksi lenkkiä, muutamia pihassa pyörähdyksiä, oravien ja lintujen ruokailun seuraamista nenä ikkunalasissa kiinni, ruokailu, vähän pienimuotoista koulutusta tai leikkiä ja loput nukkumista. Siinä sitä on riittämiin elämänsisältöä tuollaiselle luontokappaleelle. Malliksi olisi ihmisellekin.

Vauhtia piisaa

Ja ihmettelyä

Hetki ennen yöunia