Terveitä koiria

Näin vuoden alkajaisiksi on iso juttu, että koirat ovat terveitä. Uskomattoman, käsittämättömän terveitä. Dion jalkaongelmien, nivelrikon ja itsepintaisen hiivainfektion jälkeen on jotenkin epätodellista, että niistä ei ole tällä hetkellä merkkiäkään. Ruokavalio koirilla on sen verran tiukka, että paino on, etenkin Diolla, normaalin alarajoilla nipin napin. Diollehan tämä on ihan kriittinen juttu. Mitä vähemmän massaa, sitä vähemmän kuormaa nivelille. Muistan vieläkin ortopedin katseen silmälasien yli kun selvisi, että polven eturistiside on poikki ja edessä iso leikkaus ja toipuminen. Eikä vain yhteen polveen vaan mitä todennäköisimmin kahteen. Meille oli itsestään selvää, että leikataan. Ortopedi katseli meitä hetken mietteliäänä ja totesi sitten: "Mikäs siinä, jos on kiva koira!"
Ja sitähän Dio oli. Eikä pelkästään kiva, vaan myös erittäin rakas perheenjäsen. Nyt muistona ovat vain isot arvet polvien sisäpinnalla ja hiukkasen jäykkä askellus. Mutta meno on kovaa ja kun koirat ryntäävät ympäri pihamaata, tekevät hyppyjä ja nopeita suunnanvaihtoja, ajavat takaa lintuparvia, painivat ja juoksevat kilpaa portille haukkumaan ohikulkijoille, ei nivelrikosta tai titaanipolvista näy merkkiäkään. Nämä ovat meille hyviä vuosia ja niistä olemme kiitollisia! Dalluhan on terve ollut koko ajan lukuunottamatta pientä korvatulehdusta, joka tuli ensimmäisen uintikesän kylkiäisenä. Ja tottakai vakuutukset menevät juurikin paradoksaalisesti ristiin. Sairastelevaisemmalla ei sitten mitään ja terveellä koko kattaus. Koirien vuosi on siis alkanut onnellisissa merkeissä!

Sisään kiitos!