Välikohtaus

Viime lauantai-iltana tapahtui koiralenkillä varsin yllättävä selkkaus. Mies lähti vielä myöhään kävelylle koirien kanssa ja ehti nauttia hyvän tovin rauhallisesta lenkistä, kunnes aivan yllättäen läheisestä metsiköstä ilmestyi musta suurikokoinen koira täysin vapaana, remmi sentään perässä laahaten. 

Ja yön pimeydestä saapui koira

Koiran perässä taapersi rouva, jolta koira oli päässyt irti. Koira syöksyi salamana miehen ja koiriemme luokse mäen alle hurjasti haukkumaan. Siitäkös Dio-poikasemme, joka ei juuri muita uroksia siedä, intoutui säntäämään vastaan sillä seurauksella että TAAS KERRAN hihna, jota katkeamattomaksi kevlariksi mainostettiin, napsahti poikki kuin raparperi. Dio siten vapaaksi päästyään teki äkäisen spurtin koiraa vastaan, mutta ei purrakseen vaan muuten vain uhoillakseen. Kun mies komensi Dion takaisin luokseen, se tuli ja antoi kytkeä itsensä uudelleen tuohon remminpätkään, joka pannasta törrötti. Tämän jälkeen koira säntäili uudelleen koiriemme luo useita kertoja. Koiran mukana ollut ihminen ei tarttunut hihnaan vaan astui sen päälle yhä uudelleen ja uudelleen huonolla menestyksellä, eihän jalka isoa koiraa saa asfaltilla paikoillaan pidettyä. Lopulta tilanne laukesi paikalle tulleiden ihmisten avustuksella, kun koira lopulta saatiin kytketyksi. Tässä vaiheessa mies, koirat ja pari postilaatikkoa olivat kumossa ojassa - heh! Tuloksena oli kohonnut verenpaine kaikilla, miehen nenä, huuli ja kädet asfaltti-ihottumassa ja taas pari oppimiskokemusta takataskussa: 1. Kevlar ei kestä! 2. Pimeästä metsästä voi ilmestyä kaikenlaista!

Johan oli reissu!

Asiaa en tiedä, mutta mukana räksytin