Kesä on tullut - vihdoinkin ja sen huomaa myös metsässä. Metsän vehreys, tuoksut, valkovuokkojen ja ketunleipien kukkaloisto kelottuneiden puunrunkojen ja sammalmättäiden keskellä puhuttelee sielua. Ja kaiken yllä lintujen tauoton laulu. Tänään metsässä muistui mieleeni virsi Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Hyvyyden voima oli metsässä jotenkin niin käsin kosketeltavaa. Tänään emme Dallun kanssa muutenkaan kuntoilleet metsäpoluilla vaan vaeltelimme verkkaisesti polkuja ylös ja alas pysähdellen välillä aistimaan kesän tuloa. Dallu maisteli ruohoja ja nuuski polun vierusten varpuja kun minä puolestani tutkin suloisen pehmeitä ja pikkuruisia kuusenkerkkiä. Ja mikä onnellisinta, tätä metsää ei rakenneta täyteen elementtitaloja. Liito-oravat pitävät siitä huolen!
Alla olevasta linkistä löytyvän Juha Tapion biisin voikin kaikella kunnioituksella omistaa sille urhealle liito-oravalle, joka on pykännyt pesänsä juuri meidän lähimetsäämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti