Uimapäät

Käsittämätöntä, millainen kesä meille lopulta sukeutui! Kuukausi sitten otetuissa valokuvissa näkyy toppatakkia ja pipoa ja räntäsadetta. Ei voi tätä maailmanjärjestystä käsittää? Koirat ovat varsin vetelä näky pihamaalla. Ne loikovat varjossa puutarhapöydän alla tai portilla marjapensaiden alla. Suu on heillä auki ja kieli roikkuu ulkona. Nämä koirat ovat sentään lyhytkarvaisia ja mahanalus miltei karvaton. Miten pärjäävätkään ne karvaturrit, joilla on pörheä ja paksu turkki? Silloin kun koirat viihtyvät sisätiloissa, ovat ne pitkää pituuttaan sängyn päällä kuonot tuuletinta kohti. Ja tuuletin on täydellä teholla! Ne muistavat kyllä juoda, mutta ruoka ei näillä säillä maita. Paikoillaan pysyessähän ei kyllä juuri mitään kulutakaan, joten jälleen kerran ne ovat viisaita kuin mitkä. Palasin juuri lenkiltä Dallasin kanssa. Kävimme rämpimässä risukon, jossa pörräsi paarmoja ja hyttysiä ja polku, jonka luulin muistavani, olikin kadonnut. Loppuun asti oli puskettava käsivarsia ja selkää raapivien risukoiden läpi pururadalle, jossa kiusana olivat enää pusikossa porukkaan lyöttäytyneet hyttyset. Paarmat vissiin katsoivat paremmaksi jäädä allikkonsa pohjalle. Aamulenkit korvasimme uintiretkellä ja kyllä on todettava että molemmat koiramme ovat oikeita uimapäitä. Kun auton takaluukku aukeaa, suunnistavat ne heti kohti uimapaikkaansa ja sen jälkeen säntäävät veteen seisomaan tanakasti kepin heittoa odottamaan. Mies kävi pitemmällä uintireissulla yhdessä Dion kanssa kun taas itse tyydyin kahlailemaan Dallun kanssa niin pitkälle kuin shortsien puntit antoivat myöten. Vesi oli lämmintä ja koirat kuluttivat energiaa varmasti enemmän kuin kävelylenkillä. Ne jaksaisivat uida vaikka iltaan saakka jos vain joku jaksaisi keppiä heittää!

Koira & Keppi 

Vielä yksi heitto - pliiiis?