Ukkosen alla

Tänään saimmekin tehdä uimaretkemme ukkosen jylistessä kohti vauhdilla. Sää oli niin painostava ja olo niin hikinen ja ryytynyt, että päätimme uskaltautua viime tingoilla järveen, juuri ennenkuin taivas repesi. Vesi virkisti kuten joka aamu ja näkymä järven yli oli oudolla tavalla kaunis. Värit olivat syvät ja tummat, varikset raakkuivat ja kokoontuivat läheiseen mäntyyn neuvonpitoon. Koirat olivat jossain määrin levottomia ja reagoivat kauempaa kantautuviin ukkosen ääniin. Silti keppi lensi ja sen perään lähti koira ja koiran perään ihminen. Ja järvessä olisi voinut viettää tuntikausia. Kotiin päästyämme sisään lensi pieni lintu avoimesta ovesta. Lintu saattoi olla hieman sekaisin säätilan muutoksesta ja menettää siksi suuntavaistonsa. Tirppa kieppui aikansa kuistilla, eteisessä ja olohuoneessa, kunnes se lopulta suunnisti yläkerran portaikkoon ja sen kahden ikkunan väliin räpistelemään. Hullulla saalistusvaistolla varustettu Diomme oli asiasta niin hämillään, että se ei osannut muuta kuin tuijottaa linnun menoa. Kun sitten painoin linnun siivet suppuun kämmeneeni, avasin ikkunan ja päästin pikkuisen lentoon, riitti koirilla käsissäni haistelemista. Ilman paistia jäivät!

Dallu aavistaa ukkosen lähestyvän